*

Uusimmat havainnot

Näin teet ruislimpun

  • Taikinajuuren pintaan nousevat kuplat kertovat, että siinä on elämää.
    Taikinajuuren pintaan nousevat kuplat kertovat, että siinä on elämää.
  • Limppu on juuri leivottu ja saa jäädä pellille liinan alle vielä kohoamaan.
    Limppu on juuri leivottu ja saa jäädä pellille liinan alle vielä kohoamaan.
  • Limppu on kohonnut ja valmis uuniin. Mitenkä se näyttääkin jo nyt syötävän hyvältä.
    Limppu on kohonnut ja valmis uuniin. Mitenkä se näyttääkin jo nyt syötävän hyvältä.
  • Valmis ruislimppu tuoksuu, maistuu ja tuntuu ihanalle. Ensimmäinen limppu ei välttämättä ole kaunis, mutta leipomistaidot kehittyvät nopeasti. En uskonut vielä kesällä että syksyllä saisin tehtyä jotain näin kaunista.
    Valmis ruislimppu tuoksuu, maistuu ja tuntuu ihanalle. Ensimmäinen limppu ei välttämättä ole kaunis, mutta leipomistaidot kehittyvät nopeasti. En uskonut vielä kesällä että syksyllä saisin tehtyä jotain näin kaunista.

Ruisleipä on pieni ihme. Aineksina vain ruisjauhoja, vettä ja suolaa, mutta miten ihmeessä siitä voikin syntyä jotain niin ihanan makuista. Kun saa haistaa, maistaa ja tuntea aitoa kotitekoista ruisleipää, aika pysähtyy.

 

Ruisjauhopakkausten kyljistä ei tahdo löytyä ohjetta perinteisen ruisleivän tekoon. Taitaa olla niin, että ruisleipää pidetään sen verran vaikeana leipoa, ettei sitä moni ala ohjeen kanssa tekemään. Kyseessä voikin olla perinneruoistamme ehkä aidoin; sen valmistukseen liittyvä tieto ja taito todellakin siirtyy suvussa äidiltä tyttärelle. Mielenkiintoni ruisleivän tekoon nousi viime kesänä sellaiseen mittaan, että halusin lopulta kokeilla. Kiitos monien kotileipurien, netistä löytyy hyvin ohjeita tähän. Kerron omasta yrityksestäni, ja ehkä sen innoittamana joku kotileipuri uskaltaa myös kokeilla. Voin sanoa, että leipä onnistuu kyllä eikä edellytä erityistaitoja.

 

Ensimmäistä kertaa ruisleivän tekoon menee enemmänkin aikaa, mutta nopeimmillaan saat leivän ehkä jopa kahdessatoista tunnissa. Taikinajuuri on leivän alku. Sitä ei kokeileva kotileipuri löydä kotoa eikä kai kavereiltaankaan. Se on siis tehtävä itse.

 

Ruisleivän juuren (käytetään myös sanaa raski) idea on siinä, että vedestä ja ruisjauhoista tehty velli alkaa "käydä" eli hapantua. Raskissa bakteerit ja hiivaitiöt paitsi tuottavat sen ihanan happaman maun niin myös kohottavat taikinan. Valmistuksessa ohjeistetaan välillä sekoittamaan raskia. Ajattelin sen jotenkin edistävän hapatusta, mutta tajusin myöhemmin että sillä raski saadaan pysymään kulhossa. Nimittäin kun raski elää kunnollisesti, niin se kasvaa moninkertaiseen mittaan. Pieni taikinajuuri kulhon pohjalla kasvoi yön aikana nelinkertaiseksi kooltaan ja nousi kulhon peittävään liinaan asti kiinni. Ritinä vain kävi kun liinaa nosti ja sen myötä juuri vetäytyi kasaan. Ja se tuoksu; hapanta oli.

 

Ja miten se juuri tehdään? Lämmintä vettä kulhon pohjalle. Käytin tavallista muovikulhoa. Onnistuisi varmaan ämpärissäkin. Sekoita veteen suola kuten laittaisit muutenkin leivän leivonnassa. Murenna veteen pari siivua hapatettua ruisleipää (jota ei ole nostatettu hiivalla). Lisää jauhoja ja sekoita velli. Tässä kohtaa hyvänä vellin koostumuksen ohjeena sovellettakoon sitä, mitä täytekakun pohjaa tehdessä ohjeistetaan, eli kun pystyt vispilästä valuvalla vellillä piirtämään juuren pintaan kasin, niin alkaa olla hyvä velli.

 

Jos juuren haluaa tehdä käyttämättä mitään toisen leipomaa käynnistämiseen, niin sitten jauhojen tulisi olla "tuoreita", eli juuri jauhettua. Koitin kaupan jauhoilla käynnistellä ilman leipämurusia eikä se juuri lähtenyt elämään sitten millään. Eli älä näe tuota vaivaa ellei ole tuoreeltaan jauhettua jauhoa käytössä.

 

Peitä kulho liinalla. Juuri alkaa elää nopeasti. Muutaman tunnin päästä jo näkee miten pinnalle nousee pieniä kuplia. Noin 12 tunnin päästä ei enää voi erehtyä elämästä. Muista sekoitella; muutaman tunnin välein riittää.

 

Ja sitten leivotaan. Lisää juureen vettä ja sitten alat leipoa taikinaa lisäten jauhoja sen verran että saat tiiviihkön taikinan. Tässä vaiheessa taikina saa vielä jäädä käsiin kiinnikin, ja se jääkin. Kun taikina on valmis tai melkein valmis, jätä se vielä kulhoon olemaan liinan alle.

Tunnin parin päästä voit jatkaa leipomista. (Ota ensin siitä vähän sivuun seuraavaa taikinaa varten. Juurta voi pakastaa tai kuivata, molemmat toimivia tapoja sen säilyttämiseksi.) Lisää hieman jauhoja ja leivo nätti limppu. Tuo muotoon sattaminen on sellainen leipurintaito, jossa kehittyy, eli sitä ei kannata säikähtää vaikka tulisi millainen lätty. Maku on kuitenkin takuulla hyvä. Laita limppu pellille ja liina päälle. Anna kohota ainakin tunti.

 

Leivän paistamisen ohjeen löysin netistä. Tämä ohje on sähköuunille.

 

Laita uunin pohjalle uunin kestävässä astiassa vettä (pitämään uunissa kosteutta). Lämmitä uuni 250 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt, laita leipäpelti uuniin ja säädä uunin lämpötila 180 asteeseen. Tässä vaiheessa yleensä valitsen vain "alalämmön" suojatakseni leivän kuorta kovettumasta liian nopeasti, sillä se vielä uunissa vähän nousee. Tunnin päästä laske uunin lämpötila sataan asteeseen (laitan tässä vaiheessa sekä ala- että ylälämmön). Anna olla sadassa asteessa noin 45 minuuttia. Leipä on valmis. Ota se uunista ja laita liina päälle. Anna olla rauhassa jos maltat.

 

Kuori on todella rapea ja sisus ihanan pehmeä. Siinä se on. Oma ruisleipäsi.

 

Toisella leivontakerralla kaikki käy paljon kätevämmin ja myöskin nopeammin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvä juttu. Minä teen neljäkin limppua kerralla kiertoilmauunissa ja hyvin kaikki paistuvat. Tekotapa sama kuin kerrottu, mutta neljä leipää samalla vaivauksella. Vesikaukaloksi käy se syvempi pelti vallan mainiosti.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Joskus 80-luvulla leivoin ruisleipää enemmänkin, mutta olen jo osan ohjeista unohtanut. Silloinhan oli villityksenä ne leipäkoneet ja kauhisteltiin leivän kilohintaa. Aika työlästä hommaa se leipominen. Minulla oli 30 litran muovinen saavi, johon suurin osa 10 kg ruisjauhoista, suolaa ja vettä. Sekoitus järeähköllä porakoneella, johon olin tehnyt itse potkurin tapaisen sekoittimen alumiinista ja ruostumattomasta teräksestä. Pari päivää sai käydä. Sitten loput jauhot, pari pussia kuivahiivaa ja tunnin tai parin odotus. Neljä limppua pellille, ensin alas, 45 min paistoa, pellin nosto ylös ja uusi alas. Kolmannella syöttökerralla ensin valmiit pois ja peltien kierrätys. 20 limppua siitä tuli ja melkein kaikki pakastimeen. Päivän homma. Käymisastiaa en pessyt koskaan, jotta taikinajuuri säilyisi.

Käyttäjän tonyvuori kuva
Tony Vuori

Toissa päivänä paistoin kaksi limppua kerralla. Tälle aamulle tein vain yhden. Kiertoilmauunissa tuo varmasti olis helpompi tehdä vaikka kahdessa tasossa. Tällä hetkellä taikina syntymässä taas ja koitan vähän isompaa erää kerrallaan. Tuota taikinaahan voi tehdä vaikka kuinka isoksi, mutta aikaa vaan vie enemmän jos juuri on pieni.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Jätä juurta reilummin seuraavaksi. Oma leipä on tosiaan parempaa.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset